Muotikuvausten tuottaminen

Suomessa muotikuvausten tuottaminen on vielä monessa lehdessä lapsen kengissä verrattuna ulkomaihin.
Ei ymmärretä ettei lokaatioita aina löydä automaattisesti, että lokaatioden etsiminen maksaa, vie aikaa ja että loppujenlopuksi esim. jokin kulttuurikohde tai huvila hyötyy melko vähän kuvauspaikan antamisesta pelkän maininnan perusteella. Senpä vuoksi moni on alkanut ottaa lokaatiosta maksua.
Lokaatioiden hinnat vaihtelevat 200-1000€/päivä. Vain harvoin saadaan ilmainen paikka.
Toimeksiantajien tulisi tällöin maksaa sille joka lokaatiota etsii tai ainakin suostua maksamaan kuvauspaikasta. Jos ei suostuta reiluinta olisi että toimeksiantaja etsii itse paikan ja neuvottelee sen ilmaiseksi jos siinä uskoo onnistuvansa. Monissa lehdissä ainakin uskotaan että lehden maininta on suuri arvo, mutta lokaatioiden omistajat, vuokraajat ym eivät ole samaa mieltä. He kokevat ettei lehdessä näkyvä kuvauspaikka  useinkaan tuo heille lisää asiakkaita.
Siinä kuvaaja ja stailisti saavatkin todella nähdä vaivaa jotta löytyy tyydyttäviä vaihtoehtoja.
Jos päädytään studioon ja halutaan tehdä siitä lokaationomainen vie se helposti lähes yhtä paljon rahaa kuin
lokaation vuokra, ellei enemmän. Tätä ei kuitenkaan osata ajatella kun usein ajatellaan vain kustannuksia.
Huonekalut eivät lennä itsestään kaupasta studioon, kuljetus maksaa sitä enemmän mitä isompia ja tai painavampia tuotteita kuljetetaan. Kuljetuskustannukset eivät täten voi mennä stylistin tai kuvaajan laskuun, ei myöskään voida olettaa että usein yksin työskentelevä stylisti, monesti nainen, roudaisi yksinään huonekaluja pieneen autoon ja tekisi 10 rundia.
Lähettipalvelun kuljetuskustannukset ovat helposti alveineen 400-800€ Alalla yleisesti käytetty lähetti on Bring xpress. Kannattaa kilpailuttaa mikäli palvelu on omissa nimissään. Bring on kuitenkin luotettavin, 1 toinen lähettipalvelu ei koskaan saapunut paikalle ja toinen pilasi tuotteet polttamalla tupakkaa autossa.

Mistä siis saataisiin ihmisiä, jotka ymmärtävät nämä kustannusasiat ja osaisivat pyytää kohtuullisia asioita tai sitten olla valmiita maksamaan työstä? Onneksi usein tehdään hyviä kuvia hyvin pienellä määrälläkin tavaraa, mutta tällaistakin voi tulla eteen. Korruptio ja tietämättömyys sekä ehkä jonkinasteinen alan työmäärän väheksyminen vaivaa muutamissa paikoissa..
En kyllä ihan ymmärrä mistä se johtuu, kun ihmiset kuitenkin omissa talouksissaan ymmärtävät ja hyväksyvät että jos putkimies matkustaa paikasta A paikkaan B niin siihen tulee km-korvaukset, jos jokin palvelu tilataan keskellä yötä, se maksaa enemmän tai jos mallitoimistosta tilataan malli ja hänen kuviaan halutaan julkaista myöhemmin uudestaan, se maksaa myös. Miksi siis monesti stylisti, meikkaaja tai graafikko saavat selitellä taksojaan ja ehtojaan?
Ehkä ala on haluttu trendiala, mutta ei täällä voi puoli-ilmaiseksi/ilmaiseksi töitään kukaan tehdä.
Kuinkahan taloustilanne tulee vaikuttamaan seuraavaan vuoteen... loppuvuosi on yleensä kiireistä aikaa, nyt on useimmilla tavallista hiljaisempaa. Kiitos Kreikalle siitä ja toinen hatun nosto hallituksen typerälle päätökselle nostaa lehtien alv. Siitä on laajalti enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen seurauksia on nähty jo ennen kuin koko korotusta on tapahtunut.

Sopimukset

Joulukuussa ihmisille lähetettiin Sanomamagazines Freelancer-sopimus. Riippumatta siitä kuinka usein sinne töitä on tehnyt. Mielestäni satunnaisen työntekijän on aivan turha allekirjoittaa heidän sopimuksia kotona, vaan jokainen keikka  tulisi katsoa toimeksianto ja lehtikohtaisesti. Toivon ettei kukaan allekirjoita näitä sanomamagazines tai muita vastaavia sopimuksia. Niillä annetaan kaikki oikeudet lehtitalolle ja juridinen vastuu allekirjoittaneelle.

Selityksenä tälle sopimukselle annetaan se, että julkaisuja täytyy voida  julkaista paitsi lehdessä, myös netissä. Tämän sopimuksen allekirjoittamisella antaa kuitenkin oikeudet sanomille siten että he voivat halutessaan myydä jutun uudestaan vaikka ulkomaille maksamatta tekijöille korvausta toistosta. Tekijälle jää kuitenkin " moraaliset oikeudet" ja ne ovatkin sitten ainoat mitkä jäävät.
esim. Beauty-juttujen kohdalla on ulkomailla tapana myydä juttu moneen eri maahan. Tekijälle maksetaan vain minimaalinen kertakorvaus.

Jukka Kemppinen rauhoittelee kuitenkin, ettei SMF voisi pahimmassa syyte tapauksessa vaatia freelanceria oikeuden eteen mikäli kuvattu henkilö haastaisi oikeuteen kuvien väärinkäytöstä tms. " Mikäli SMF vaati freelancerilta korvauksia freelancer voi jättää laskun maksamatta ja kiistää sen lakiin perustumattomana- ottaen huomioon mm. sopimuksen saneluluonteen."  Journalisti 8.3.2012 s.8 En silti haluaisi ottaa sitä riskiä enkä allekirjoittaa vastaavia sopimuksia millekään lehtitalolle.

Alla oleva on pohdintaa lokakuulta 2011 Onko lehtitalolla oikeus vaatia freelancerilta allekirjoitus  sopimukseen, jossa hän luovuttaa kaikki oikeudet työstään lehtitalolle? näin siis lehtitalo saa julkaista mitä ja missä haluaa tehdyillä kuvilla vielä jälkeenpäinkin  mainitsematta nimeäni ja maksamatta palkkiota uusintajulkaisusta. Uusintajulkaisuista on aina kerrottava tekijöille ja mainittava tekijät.  Joissain tapauksissa stylistin tai meikkaajan teoskynnys ei ylity, jolloin lisämaksuja ei voi saada. Jos teoskynnys ei ylity ei voida pyytää myöskään allekirjoituksia mihinkään tekijänoikeuksien luovutuksiin, mutta kaikenlaisiin papereihin on silti nimeä koitettu saada. Teoksena pidetään itsenäisestä ja omaperäistä tekijän henkisen luomistyön tulosta. Teos on siis esim. sellainen kuva tai kirja, jollaista toinen ihminen ei todennäköisesti olisi tehnyt- sellainen, jossa näkyy tekijän oma panos. Tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, ei sen aihetta. (Heikki Jokinen Mustaa valkoisella- Freelance journalistin opas, suomen journalistiliitto ry)

Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää, eli teosta ei saa muunnella loukkaavaksi ja tekijä on mainittava käytön yhteydessä.

 Kannattaa siis aina kysyä viisaammalta, kollegalta jne jos on yhtään epävarma. Vastaavasti toimeksiantajan tulisi suostua freelancerin ehdoin tehtyyn toimeksiantosopimukseen. 

Tee oma sopimusmalli. Pohjapaperin esittäjä saa keskustelussa etulyöntiaseman. Tarjoukset ja niiden hyväksymiset kannattaa tehdä kirjallisena s-postitse, jolloin nekin pätevät sinänsä sopimuksena.

Entä onko oikein jättää kuvia maksamatta mikäli talo päättää olla julkaisematta tilattua työtä?? millään muulla alalla sellainen tuskin onnistuisi mutta luovalla alalla lehtitalossa näin voi käydä, ellei toimeksiantosopimusta ole lähetetty ja siinä asiasta mainittu.
Sen vuoksi omat ehdot olisi hyvä saada laitettua joissain tapauksissa heille heti toimeksiantoa sopiessa. Esimerkiksi, jos stylisti tekee rekviä 3 päivää ja sitten joku muu ryhmän jäsen esim. kuvaaja ei tulekaan hoitamaan omaa osuuttaan, on stylistin silti saatava palkka jo tehdystä työstä.

Kuulin myös äskettäin että jollekin stylistille oli tarjottu näytöksen stailauskeikkaa 140€ päivä!
ja siihen oheen toivottaisiin että löytyisi sellainen henkilö joka myös meikkaa kaikki mallit tai edes osan. No ensinnäkin vaikuttaa siltä että nuo näytökset ovat sitä laatua ettei niihin koskisi pitkällä tikullakaan, mutta onhan se aivan absurdia että yrittäjälle kehtaa edes ehdottaa tuollaista työmäärää tuohon hintaa, mutta kun on aina joku ammattitaidoton joka on joskus suostunut, joten jatkossa muiltakin odotetaan samaa..
Tai sitten ihan vaan tietämätön henkilö, siksi tänne kirjoitankin, jotta ihmiset osaisivat hinnoitella asiansa ja pitää puoliaan kun alalle kuitenkin aina uusia yrittäjiä saapuu. Sillä tavalla koko ala voi pitää puoliaan eikä muutu joksikin markettityöksi.

Sanoisin että ihan minimi jolla näytöksen voi tehdä on 1500€+ alv jos pieni näytös (n.3-4pv työtä yhteensä) ja ulkopaikkakunnalla tulee saada siihen päälle muut fyrkat, kulut ja km-korvaukset.
yli 100km matkalla ajotunneista korvaus esim. 40 €/h

lisätietoa esim.  grafia ja journalistiliitto tai freet.fi